You land some, you loose some...

Lupailin lisäillä muutaman videon Islannin keikalta. Editointiryhmä on ollut vielä laiskanpuoleinen, joten laitetaan ensi hätään lyhyt "uncut"-versio yhden kalan väsytyksestä. Kyseinen kalastuspäivä oli ollut hyvin mielenkiintoinen. Olimme saaneet aamupäivän kalastuksen aikana muutamia kaloja syvältä kalastettuna ja illan aikana erittäin kova tuuli meinasi sotkea kuvioita. Saimme kuitenkin tapahtumia pinnassa uitettuihin isoihin ja erittäin pieniin uppoperhoihin.

Tämä kala otti nopeasti uitettuun, erittäin pieneen nro 16 uppoperhoon. Vaikka pooli oli suhteellisen helppo kalan rantauttamiseen onnistui tämä veijari hakkaamaan perukkeen poikki pohjan kiviin. Aina ei voi onnistua :)

Fly fishing in Iceland

Tämän kauden viimeisin kunnon reissu suuntautui Islantiin. Tiiviin vajaan neljän kalastuspäivän lohireissun kohteena oli tällä kertaa Midfjardara-joki (www.midfjardara.is). Kalastuksellisesti olosuhteet olivat todella haastavat. Ilma oli kylmä (öisin reilusti pakkasta), vesi todella matalalla ja tuuli reippaan puoleinen. Kalatapahtumia, niin irti päässeitä kuin ylös tulleitakin, oli kaikesta huolimatta todella mukavasti.

Kalastusvuorokausi on jaettu kahteen sessioon, aamu- ja iltasessioon Midfjardaralla. Aamupalan jälkeen opas vie kaksi vapaa kalastamaan yhtä beattia (aluetta) ja iltasessio kalastetaankin luonnollisesti eri beatilla. Jäähileena lodgella palaavat kalastajat pääsevät nauttimaan huippuluokan lounaan sekä pienet päiväunet (tai virittämään välineitä) aamu- ja iltasessioiden välissä.

Midfjardaran jokisysteemissä (käsittää sivujoet) on kalastettavaa aluetta yli 300 poolin verran. Joki vaeltelee alaosalla peltomaisemissa ja latvaosat menevät todella komeiden kanjonien sisään. Loppukaudesta suurin osa kaloista oli jo tummuneita, mutta onnistuimme saamaan myös muutamia kirkkaita kaloja. Kaiken kaikkiaan reissu meni erinomaisesti ja Islannin lohijoet kutsuvat varmasti vielä joskus uudelleen. Videomateriaalia reissusta kertyi muutaman tunnin verran, joten kun editointiprosessi pääsee käyntiin lisäilen tänne myös videomateriaalia reissusta. Kuvissa näyttää esiintyvän joku muu kuin allekirjoittanut, mutta jospa videoissa löytyy meikäläisestäkin materiaalia.

Kirkkat vedet ja karut maastot

Pohjoisessa tuli vietettyä heinäkuussa vajaa pari viikkoa. Aikaisemmista vuosista poiketen tuli keskityttyä lohen sijaan muihin kaloihin. Erityisesti harjuksen kalastus oli huippuluokkaa, ja erittäin mukavaa vaihtelua kun eteläisessä eikä keskisessä Suomessa siihen juuri mahdollisuuksia löydä. Perhoista koko reissun ajan pelitti Klinkhämer mainiosti, juuri muita perhoja ei olisi mukana tarvinnut ollakaan. Odottavan aika on pitkä. Seuraavaan pohjoiseen reissuun voi kulua pidempikin tovi, mutta onneksi syksyyn on jotain suunnitteilla ainakin muualle suuntautuvien reissujen merkeissä.

Mistä on hyvät vavat tehty?

Viimeisen kymmenen vuoden aikana voin sanoa heittäneeni ja kalastaneeni monenlaisilla välineillä. Yhdenkäden vavat kevyistä hyönteisongista aina #12-luokkaisiin tarponin kalastusvapoihin ovat tulleet tutuiksi. Viimeisen kolmen kesän aikana olen "löytänyt" 2-käden vavatkin uudelleen ja kalastanut niillä aktiivisesti. Vapoja on monenlaisia ja siimoja vielä enemmän. Kuitenkin vain osa käsissäni olleista seteistä on tuntunut välittömästi käden jatkeelta ja ne ovatkin toimineet lähes jokaisella settiä kokeilleelta. Ohessa muutamia kommentteja siitä millainen hyvä minun mielestäni on. Kommenttini eivät ole absoluuttisia totuuksia, mutta kertovat siitä millaisena minä pidän hyvää vapaa. Hyväkin vapa voi olla huono väärällä siimavalinnalla, joten osa spekulaatiostani koskee myös siimavalintoja.

1. Vavan toiminta.
Hyvä vapa on toiminnaltaan taipuisa, mutta samalla progressiivinen. Kuitujen kehittymisen myötä useilta valmistajilta löytyy vapoja, jotka taipuvat syvälle, mutta samalla oikaisevat aihion vauhdilla. Syvä taipuma mahdollistaa hyvän tuntuman myös vähemmän kalastaneille ja progressivinen oikaisu antaa enemmän mahdollisuuksia kalastustekniikoiden suhteen. Karkeasti sanottuna tällaisen vavan aihio on kärjestä jämäkkä mutta tyvestä taipuisa. Löysä kärki ja jäykkä tyvi vähentää tunnokkuutta ja ei ole mielestäni myöskään mukavin käyttää.

Riippumatta siitä minkä mittainen vapa on tai millainen sen toiminta on, tulisi sen mielestäni toimia mahdollisimman monenlaisilla siimoilla.Syvälle taipuva progressiivinen vapa mahdollistaa helpon heittämisen aina lyhytkartioisista klumpeista todella pitkärunkoisiin siimoihinkin.

2.Vavan pituus.
Vavan pituus on suhteellinen muuttuja, joka vaihtuu tilaanteen ja käyttötarkoituksen mukaan. Omista yhdenkäden vavoistani suurin osa on yhdeksänjalkaisia eli standardimittaisia. Ne ovat toimiva kompromissi useimmissa tilanteissa. Yli yhdeksänjalan yhdenkäden vavoissa näen ongelmana niiden käytön raskauden ja kömpelyyden. Ainoastaan erittäin poikkeustilanteissa voisin kuvitella käyttäväni yli yhdeksän jalan vapaa. Switch-vavat ovat erikseen. En aluksi pitänyt niitä minään, mutta tämän kesän käyttökokemusten perusteella ne ovat ottaneet vahvan jalansijan erityisesti lohenkalastuksessa. Hankalissa olosuhteissa ja herkuttelutilanteissa suosikkini ovat edelleen n.8 jalkaiset vähän lyhyemmät vavat. Niillä pärjää mainiosti monenlaisissa tilanteissa ja pienellä harjoittelulla ei häviä edes heittopituuksissa merkittävästi verrattuna esimerkiksi yhdeksänjalkaisiin.


3. Materiaalit.
Tällä hetkellä kaikki vapani ovat hiilikuidusta valmistettuja.Uskoisin kuitenkin, että lähitulevaisuudessa vapa-arsenaalini kasvaa myös bambuvavalla tai parilla. Heitettyäni Alhospeyn vapoja paljon kuluneen kevään aikana, voin sanoa että Kevinin rakentamat bambut ovat loistavia työkaluja monenlaisiin tilanteisiin. Bambu tuo helppoutta ja nautintoa kalastukseen. Ainoa miinus tulee suuremmasta painosta hiilikuituun verrattuna.

Markkinoilla on todella paljon hyviä vapoja, mutta vain muutama niistä on säväyttynyt kunnolla viimeisen muutaman vuoden aikana. Kaikissa niissä on yhdistynyt optimaalinen pituus sekä sopivan pehmeä, mutta progressiivinen toiminta (poislukien salttivavat).

Äyskosken kurssille pari paikka jäljellä!

Sumarikalastusta

Meinasi tänäkin vuonna käydä niin, että parin päivän rypistys ei osu kohdalleen. Olen ollut useampana vuonna liikenteessä Läsäkoskella ajankohtaa vaihdellen, päivän tai kahden verran. Tänä vuonna olin huhtikuun alkupuolella, mutta vaikeaa oli. Korreja oli vähän ja päivän kalastuksen jälkeen ei mainittavaa saalista tullut. Onneksi pääsin paikkaamaan tilannetta toisaalla ja hieman pohjoisempana muutamaa päivää myöhemmin sumareita näkyi jo hyvin. Pinturi pelitti, kun en muuta heittänyt ja muutama harjus ja yksi mukavan kokoinen taimen päätyivät haavin pohjalle. Molemmilla reissuilla kalastelin pääasiassa kevyillä välineillä, ja olenkin löytänyt uuden ehdottoman suosikkivavan: http://www.sageflyfish.com/dyn_prodlist.php?k=383863 Sage VXP:n. Juuri sopiva työkalu, joka ensi kesänä tulee vakiinnuuttamaan paikan aloituskokoonpanossa :)

(kuvat: Kimmo Välimaa)

Key West Permit

Nopea lomareissu Keysseillä on taas takana. Tällä kertaa kalastelin vain muutaman päivän ja lomailin suurimman osan ajasta. Kerrankin onnistuin yhdistämään perhelomailun ja kalastuksen samaan reissuun.

Suolaisen veden kaloista permitti on ollut siitä asti mielessä, kun pari vuotta sitten sain ensi kosketuksen suolaisen veden perhokalastukseen. Tällä kertaa onni ja olosuhteet olivat mukana ja toinen kalastuspäivä toi lottovoiton, 2 permittiä veneeseen. Iso kiitos kaloista kuuluu erinomaiselle oppaalleni Donille http://www.keywesttarponguides.com/ . Voin varauksetta suositella Donia kaikille tuolla suunnalla kalastaville.

Päivittelen sumarikalastuksen kuulumisia lähipäivinä, kun saan Keihärin reissun valokuvia koneelle asti.